Ratasvarusteita ja -tuunausta, home made :)

Kun vaunuja rakastaa, 

haluaa niiden myös toimivan ja olevan kauniit.

Silloin "tarvitaan" kaikenlaista härpätintä, 

ja usein myös tuunausta että rattaat hivelisivät (omaa) silmää.

Sain ajatuksen kuomun ripustuslenkkiin ripustettavasta

itkuhälytinpussista jo jokin aika sitten,

mutta toteutukseen se ehti vasta viikonloppuna.

Ensin ajattelin neuloa sen,

mutta lankoja kaivellessa sainkin päähäni käyttää

varmasti yhtä heikoimmista toteutustavoista,

nimittäin virkkausta.

Pussi on omasta päästä sovellettu,

ei todellakaan täydellinen,

mutta se toimii.

Ja se lienee kuitenkin se pääasia ;)

 Kaikkine virheineen valmis.

 Käytössä.

---

Britax b-agileiden tuunaus on pyörinyt mielessä jo hyvän aikaa, 

mutta mieleisen kankaan saaminen olikin yllättävän vaivalloista.

Paikallinen kangaskauppa tilasi sitä valikoimiinsa pyynnöstäni,

ja eilen hain kankaat ja muut tarpeet toteutusta varten.

Osansa sai istuin, kuomun jatko-osa

ja teinpä vielä muutaman muunkin pikkujujun.

Istuinpehmusteen kaavat piirsin istuimen mittojen mukaan,

jonkin verran sai tehdä ajatustyötä

kasausmekanismina toimivan,

istuimeen sijoitetun remminkohdan kanssa.

Lopulta kun keksin miten se on fiksuinta toteuttaa,

olikin pehmusteen tekeminen melko pieni homma.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, 

todellakin!

Kangas Gantin puuvillaa, sisällä 120g vanulevyä yksi kerros.

Nauhat ommeltu puuvillakantista.

 Hyvin istuu :)

 Aiemmin jo ompelin trikoosta turvakaareen pujotettavan päällisen.

Trikoossa kuvio on hieman isompi, 

mutta tuo vain vähän vaihtelua eikä mielestäni häiritse :)

Toteutin myös netistä joskus nappaamani idean

irrallisesta haararemmistä.

Se kiinnitetään istuinpehmusteessa olevaan,

tarranauhalla suljettavaan

kasausremmin aukkoon.

Helppo ottaa käyttöön tai pois, 

miten milloinkin haluaa.

Homman haastavin osa oli kuomun jatko-osan verkon päällystäminen.

Verkko luonnollisesti joustaa ja menee tuossa kohdassa kuopalle,

joten joustamattomalla kankaalla saman muodon saavuttaminen on ainakin 

minulle mahdotonta. Tavoite olikin saada kangas kiertämättä paikalleen niin,

ettei se kiristä tai vedä mistään kohtaa.

Siinä onnistuin, kangas jäi vähän löysäksi tietenkin mutta se nyt ei haittaa.

Kaitaleen päät huolittelin ensin koneella taitteelle,

sitten vaan käsin parsimaan kangas kiinni samalla saumanvarat nurjalle kääntäen.

Nyt on mieleiset, kivan näköiset ja toimivat rattaat.

Olen tyytyväinen!

Pallotunika ja monenmutkanmekko

Taas on kone surissut ja uutta syntynyt onionin ihanaisella kaavalla.

Heti ensimmäisen tunikan valmistumisen jälkeen oli pakko

tilata lisää kankaita. 

Tällä kertaa kivat (ja kohtuuhintaiset) trikoot tuli Ompelun ihanuus- nettikaupasta.

Monta ihanaa kangasta sinne vielä jäi, 

voisin tehdä näitä vaikka sata! :D

 Pallotunika syntyi muuten samalla tavalla kuin isosiskonsa,

muutoksena vain kaula-aukkoon ja hihojen lisäkaitaleisiin käytetty

musta resori. 

Kangas olisi mielestäni levoton jos sillä ei olisi rinnalla

hieman yksiväristä.

Erittäin onnistunut valinta, etten sanoisi ;)

 Samaisesta nettikaupasta löytyi metritavarana tälläistä ihanaa nauhaa,

ja sitäkin oli sitten pakko saada.

Kiva yksityiskohta ja persoonallisen ilmeen antaja :)

 Ja päällä-kuva, kera kahden apinan :)

 Pallotrikoon lisäksi tilasin tälläistä helmilehti- viskoositrikoota.

Se oli jotenkin päivän selvästi lyhythihaiseen mekkoon tarkoitettu kangas,

sellainen siitä sitten siis.

Helman ja hihansuut huolittelin sellaisella saumurilla tehtävällä

taita-taita-ompele systeemillä, 

koska onnistuin aiemmin katkaisemaan kaksoisneulani

enkä jaksanut lähteä lasten kanssa uutta nyt ostamaan.

Mekko valmistui, 

ja näytti ihan nanson yötunikan plagioinnilta.

Not good.

 Siinä sitten miettimään että mitäs nyt.

Mekko näyttää yömekolta ja hihatkin liian pitkät mun makuun,

mut ehkä ne just just sietää.

Eipä muuta kuin kaupungille, sieltä joustopitsiä ja takaisin kotiin.

Ensin ompelin pitsin empire-saumaan, ja tarkoitus oli jättää

helma entiselleen.

No ei oo hyvä. eikun helmakäänne saksilla veks 

ja pitsi sinnekin.

No nyt ne hihat vasta tyhmiltä näyttääkin!

Hihojen käänteet saksilla pois,

framilonia hiukan venyttäen reunaan, taite ja tikki.

Nyt se kelpaa!

Eikä näytä ehkä enää niiiin yökkäriltä :)

Mut olipahan monenmutkanmekko.

Kassikoukkuja ja lämpöpussia

Jokunen aika sitten iski vimma saada itsekin kassikoukut vaunuihin,

jotka löytyy lähes jokaiselta hardcore-vaunufriikiltä.

Ostettuna ne vaan on mielestäni melko kalliit,

enkä ollut niin paljon valmis sijoittamaan.

Siis retki tarvikekeskukseen josta löytyi kilotavarana metallilukkoja,

vähän mustaa kangasta ja tarranauhaa vielä

ja kymmenen minuuttia aikaa koneella.

Tadaa!

Meille muutti myös Kaiser-merkkinen Jooy lämpöpussi.

Oli ihan pakko saada kun oli saksassa alessa JA värinä pidempään jo himoitsemani

 vaaleanpunainen!

Tykkään kovasti, on lämmin, muhkea

ja silti notkea. 

Menee hienosti Timmyihin ja valjasaukot on kivasti pystyssä,

jolloin ei ahdista valjaita vaan sen saa nopeasti rattaisiin ja pois.

Onion 2035, uusi rakastettuni! (Tunika itselle)

Siitä on tooooooodella kauan,

vuosia,

kun viimeksi ompelin jotain (muuta kuin pipoja) 

itselle.

Useamman kuukauden ajan on himottanut

saada tehtyä itselle jokin tosi kiva tunika,

mutta aina se on tyssännyt siihen että se

kivoin kangas on hirveän kallista

tai se himoitsemani kaavapaketti on ollut loppuunmyyty.

Nyt kävi kuitenkin niin, 

että eksyin Metsolan alemyyntien aikaan

nettikauppaan,

ja kun se ihana applepie-kangas oli alessa,

oli sitä kertakaikkiaan pakko tilata.

Ja sit tietty se kaavapaketti.

Kun kangas pienen harharetken kautta kotiutui eilen, 

alkoi kuumeinen kaavapaketin odotus.

Tänään postiluukusta se sitten kolahti

ja

siitä kaksi tuntia niin tunika oli valmis.

Ja olen niin rakastunut!!

Malli on aivan loistava, kangas on ihana

 ja minä typerän näköinen kuvassa,

mut ei se mitään.

Kaava on todella hyvin muunneltavissa

ja ompelu on nopeaa ja helppoa.

Näitä lisää ja paljon!